• Tea Steel

Työnjohtaja Pekan haastattelu


Rautapojasta rautamieheksi – Pekka Henell on seurannut raudoitusalan muutosta jo neljän vuosikymmenen ajan

Kädenpuristus on jämäkkä, ja olemus vakuuttava kun helsinkiläinen, nyttemmin Keravalla asuva NR Rebarin työnjohtaja Pekka Henell toivottaa toimittajan tervetulleeksi työmaalle. Pekka on seurannut aitiopaikalta raudoitusalan kansainvälistymistä, ja lupautui jakamaan mietteitään ja kokemuksiaan alan muutoksesta ja raudoittajan työstä.

Aloitetaan uran alkutaipaleelta. Pekan isä oli rakennusmestari, ja hän neuvoi apulaismestareita antamaan kesätöihin tulleelle Pekalle ”mahdollisimman ikäviä hommia, jotta lukuhalut heräisivät”. Keskikoulun jälkeen lukuhaluja ei enää liikaa ollut, ja rakennusala tuntui oikealta vaihtoehdolta. Raudoittaminen vei mennessään.

”Viihdyn ulkona, ja ajatus tehdastyöstä ei houkutellut. Raudoittajan työssä kiehtoi sen vaihtelevuus, ja erityisesti erikoiskohteissa, joissa olen työurani tehnyt, jokainen päivä on erilainen” kertoo Pekka.

Uran alku oli alalle tyypillinen, eli Pekan työura alkoi rautapoikana. Varsinaista oppisopimusmenettelyä ei työmailla ollut, ja oppiminen ammattiin lähti yleensä omasta kiinnostuksesta. Niin Pekkakin alkoi perehtyä raudoittajan ammattiin: tutustumalla piirroksiin, miettimällä miksi asiat tehdään tietyllä tavalla ja jututtamalla ja seuraamalla kokeneita raudoittajia.

Työmaalla oli selkeä hierarkia ja homma oli lähinnä raudan kantamista ja siirtämistä paikasta toiseen - raudan sitomisesta vastasivat muut. Kovassa kiireessä joskus rautaa kiinnitettiin koukuilla, mutta urakalla tehtäessä sitä ei katsottu hyvällä. Rautapojan palkka oli noin 80-85 % raudoittajan palkasta, ja sama päti urakkaan. Yhteistyö oli tärkeää, sillä mitä enemmän rautapojat kantoivat ja kiinnittivät, sitä enemmän myös raudoittajat tienasivat.

Raudoitusalan nopea kehitys on tuonut paljon muutoksia alan toimintamalleihin

Pekan työuran aikana muutos on ollut nopea ja alan toimintamallit poikkeavat selvästi vuosikymmenten takaisista. Yksi muutos on raudoitusalan yritysten tulo markkinoille. ”Entisaikaan raudoittajat olivat työsuhteessa rakennusyrityksissä, nykyään taas suurin osa työskentelee raudoitukseen erikoistuneissa yrityksissä. Työ on myös muuttunut organisoidummaksi. Aiemmin työmailla raudoittajilla ei usein ollut työnjohtajaa, ainoastaan nokkamiehiä. Nokkamiehillä oli suhteita yrityksiin, ja tekivät sopimuksia raudoituksista ja palkkasivat töihin niin sanottuja vakimiehiä ja heittomiehiä. Töistä kuultiin oman sisäisen verkoston kautta, ja mentiin sinne minne miehiä tarvittiin” Pekka muistelee.

Aiemmin myös rauta väännettiin ja leikattiin työmaalla, nykyään rauta tulee tehtaasta ja ainoastaan tiettyjä muutoksia tehdään työmailla. ”Työmaalla tehtäville muutostöille tulee tosin aina olemaan tarvetta, sillä muutokset ovat jatkuvia ja niihin pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Ei ole mahdollista odottaa päiväkausia tehtaan toimituksia” Pekka tarkentaa.

Työajat ja palkkausmallit ovat myös muuttuneet. ”30 vuotta sitten rakennustyömaat olivat aina heinäkuun kiinni ja aukioloon piti erikseen anoa lupaa. Nykyään työmaiden sulkeminen viikoiksi olisi täysin mahdoton ajatus. Urakkapalkkaus työntekijöillä on myös nykyään harvinaista, ja sen tilalle on tullut työmaakohtaiset bonusjärjestelmät”.

Suurtyömaiden logistiikka on haaste

Työmaat ovat nykypäivänä usein valtavia, ja tämä on tuonut uusia logistisia haasteita rakennusalalle. ” Kokonaisuudesta vastaavat useat eri tahot. Eri liikkuvien osien yhteensovittaminen ja esimerkiksi laitteiden saatavuuden ja toimien priorisointi on välillä todella haastavaa. Pienemmillä työmailla näitä

ongelmia ei ollut, koska rakennusliike vastasi kokonaisuudesta. Nykymallissa vastuut on hajautettu, ja työ on hyvin itseohjautuvaa” Pekka kuvaa muutosta.

Teknologia on myös vahvasti läsnä nykypäivänä. Pekan uran alkutaipaleella piirustukset olivat käsin tehtyjä, ja olisi ollut mahdotonta ajatella, että joku päivä niitä katsotaan tableteista tai kännykästä. Tähän ollaan kuitenkin nyt vahvasti menossa, ja Pekka ennustaakin, että 10 vuoden kuluttua paperikuvia ei enää juuri ole. ”Ongelmatonta tämä ei kyllä ole, laitteet eivät ainakaan vielä kestä näitä olosuhteita” Pekka pohtii.

Raudoittajan ammattitaidon perusta on pysynyt samana, mutta työ vaatii joustavuutta, viestintä- ja kielitaitoa ja sopeutumiskykyä enemmän kuin ennen

Rakennusalan muutos on tuonut uusia osaamistarpeita myös raudoittajille. Ammattitaidon perusta on kuitenkin pysynyt samana. ”Hyvä raudoittaja hahmottaa kokonaisuuksia, ja pystyy näkemään asioita eteenpäin. Avaruudellinen hahmottamiskyky on erittäin tärkeä , ja olen itse aktiivisesti pyrkinyt kehittämään tätä taitoa. Kokemuksen kautta tulee myös näkemystä, ja esimerkiksi kuvasta näkee heti, onko suunniteltu raudoitus mahdollinen vai ei, eikä tarvitse mennä pelipaikalle pähkäilemään”.

Kansainvälistyminen on ollut nopeaa, ja ennakkoluuloilta ei ole vältytty. ”Osa oman sukupolveni raudoittajista suoraan sanottuna epäili, että tuleeko tästä yhtään mitään”. Pekka myöntää. Hän itse tapasi puolalaisia raudoittajia ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten ja ihmettelyä riitti molemmin puolin erityisesti kun yhteistä kieltä ei juuri ollut.

Nykyään englantia puhutaan yhä enemmän, ja Pekan kokemuksen mukaan puolalaiset raudoittajat myös ymmärtävät suomea melko hyvin. ”Mutta suomalaisten tapaan arkailevat puhua, paitsi poikkeustilanteissa”.

Alkukankeuden jälkeen epäilykset ovat haihtuneet ja Pekan kokemukset NJ Rebarin puolalaisista raudoittajista ovat erittäin positiivisia. ”Asiakkaat kiittävät jatkuvasti työn laatua, ja työmaalla asenne työhön ja esimerkiksi työaikojen noudattaminen on esimerkillistä. Tänne on tultu tekemään töitä ja se näkyy” Pekka pohtii.

”Rakennusalan kansainvälistyminen on tosiasia, ja sen myötä myös työn vaatimukset ovat osittain muuttuneet. Alasta kiinnostuneille haluan korostaa, että ammattiosaamisen lisäksi joustavuus, viestintätaidot ja sopeutumiskyky ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ja tietysti kielitaito. Yhteisöllisyyden kulttuuri syntyy jakamalla, ja jos yhteistä kieltä ei ole, tauot työmaakopissa voivat olla kiusallisia” Pekka sanoo.

NJ Rebarissa työntekijä pääsee vaikuttamaan

Pekka on työskennellyt NJ Rebarissa noin viisi vuotta ja viihtyy erinomaisesti. ”Työ erikoiskohteissa on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, ja motivaatioon ja viihtymiseen vaikuttaa vahvasti se, että pystyn täällä vaikuttamaan asioihin. NJ Rebar on vahvasti uudistuva yritys, ja toimintaa kehitetään jatkuvasti. Annan itse paljon palautetta ja teen kehitysehdotuksia ja ketterän toimintamallin ansiosta pääsen myös konkreettisesti näkemään niiden vaikutuksen. Mahdollisuus palautteenantoon on kaikilla, ja siihen kannustetaan vahvasti” Pekka kertoo.

NJ Rebar panostaa merkittävästi työhyvinvointiin ja Pekka saikin stressitestissä puhtaat paperit. Työnantaja saa muutenkin kehuja. ”Uskoisin, että tämänkaltainen työhyvinvointiin panostaminen on aika poikkeuksellista alalla. Tämä on koko työurani aikana ensimmäinen työpaikka, jossa henkilöstön hyvinvointiin satsataan näin vahvasti. Toimitusjohtaja Tanja Karonen on tuonut paljon hyviä käytäntöjä. Naisjohtaja, jolla ei ollut alan aiempaa kokemusta ihmetytti aluksi, mutta Tanja on lunastanut kaikki odotukset ja arvostan häntä todella paljon”.

Raudoitusalan konkari on nähnyt monenlaisia yrityksiä ja toimintatapoja ja uskoo vahvasti yhdessä tekemiseen. ”Kun työntekijä voi hyvin, voi yritys hyvin ja päinvastoin. Työntekijöiden ja työnantajan etu on yhteinen ja menestystä saavutetaan yhteistyöllä,” Pekka sanoo.

Mitä se yhteistyö tulee tulevaisuudessa olemaan kun Pekka jää eläkkeelle? ”Eläkeikään on enää viisi kuukautta, mutta uskoisin että ei raudoitusala minusta vielä eroon pääse ” Pekka myhäilee. ”Mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin” hän päättää arvoituksellisesti.

#suomi #työnjohtaja #PekkaHenell #haastattelu #ura #rautapoika #rautamies #raudoitusala

546 views

© 2020 NJ Rebar

(Nousujohde Raudoitus Oy)

All rights reserved.